jota en muista mitä tahpahtui, mutta kun olin paremmissa tolkuissani olin vetänyt pääni kaljuksi,
ja samalla pääni täyteen haavoja. Päähän koskee perkeleen paljon ja saan syödä särkylääkettä ja laittaa rasvaa haavoihin. Joudun olemaan nyt jonkin aikaa porukoillani,
koska kunto on laskenu ihan sairaan paljon alaspäin. Joutunu myös ottamaan rauhottavaa lääkettä,
ja tällä viikolla pitäis saada lääkärille aika, etttä miten tästä eteen päin.
Olen itseeni pettynyt, ja harmissani.
Mutta en halua antaa periksi, en enää. Vaikka on ollu ihan paskaa suoraan sanottuna tää pari kuukautta, haluan jatkaa opiskeluani, ja olla sosiaallinen. En perkele anna tälle valtaa.
Päivä kerrallaan, pikku hiljaa parempaan.
Onneksi tukka kasvaa aika nopeesti. En välität tai pelkää muiden ihmisten kommetteja tai ilmeitä. Mutta on vähän outo olo kun on mulipää. Noh eipähän mene tukkaa laittaessa.
Mutta ainakin tällä hetkellä ahdistun aika helposti ihmismäärästä tai siitä massasta, joskus ahdistun ja joskus en. Olen ehkä hieman haavoittuva tällä hetkellä, mutta uskon että tämä tästä lähtee parempaan suuntaan. Koska elämä on (huora)
Ihan kauhea juttu tämä mitä sulle kävi. Mää en olis kestänyt tuollaista, sä olet vahva tyttö! Jouduit tapahtunutta kestämään liian kauan, mut mää toivon sulle paljon jaksamisia ja voimia! Elämä voittaa viel ja maailmassa on paljon hyviä ihmisiä! Ihanaa kesä sulle.
VastaaPoistaKiitos samoin!
Poista