I'am just mad or what?

Tuntuu kun aika ei  valu millään läpi,

tuntuu kuin sormien läpi menee silkkaa mustaa töhnää,

joka tippuu itse minusta ulos.

Se oikein ryöppyää paineella ulos.

Minusta vain tuntuu pahalta,

mutta en näytä sitä kenellekkään.

Hymyilen, vaikka oikeasti repisin hymyni.

Olen väsynyt,

välillä tuntuu että ajatukseni eivät ole omiania,

vaan onkun mielisairaan ihmisen,

Olen pelokas, ärtyisä,

esitän kaikkille mitä en ole.

Ehkä olenkin tulossa hulluksi.

Välillä vaan tuntuu että SE vetää mua takaisin mustiin syövereihin.

missä asuin monta vuotta...

Ruosteisia tikareita

Lupauksia lupauksien perään,

niihin olettomiin lupauksiin,

joita uskon, 

vaikka sisimmässäni tiedän niiden olevan valhetta.

Aivan selkääni heitetään ruosteinen tikari,

aina kun uskon valheen.

Se sattuu saatanasti,

mutta olen tottunut siihen.

Koska selkäni on täynnä ruoteisia tikareita.

Niin paljon että melkein tilaa ei ole uusille.

Välillä mietin onko tässä enää järkeä?

Minuun sattuu,

mutta Hän ei huomaa sitä.

Olenhan minä kokenut kaikkea vääryttää,

mutta tämä on kaiken huippu.

Miksi helvetissä olen Hänen kanssaan?

Jos mua sattuu joka kerta,

heität sen ruosteisen tikarin selkääni.

Vertaa tippuu,

sitä tippuu pitkin lattiaa.

Etkö huomaa?

Mutta ainahana se on minun vikani,

minä olen paha.

Itse pahan alku.

Mutta välillä mietin,

miksi aina minä?

Miksei ikinä Hän nää,

mitä vääryyttä Hän on tehnyt?

~

Jos Hän ei hyväksy minua sellaisena kun olen,

Voit lähetä kävelemään mun elämästäni.