Kaada mut maahan
Silti jaksan nousta ylös.
Lyö minua turpaan
Silti jaksan hymyillä.
Hauku minua
Silti jaksan nauraa.
Vaikka kuinka yrittäisit minua alistaa,
Raiskata,hakata.
Ja sinä kysyt joka kerta kun panet mut maahan, miksi en luovuta?
Nauran vain,
Koska en halua näyttää heikolta.
Joskus vain tuntuu siltä,
että kaikki olisi harhaa.
Mikään ei ole totta.
En erota mikä on unta ja mikä todellista.
Olenko valveilla?
Olen väsynyt olemaan,
se joka olen.
Tuntuu päivä päivältä,
että olen se synti tässä maailmassa.
Vaikka yritän vain elää omaa elämääni.
Saanko joskus vain olla joku muu?
Minua väsyttää.
~
Ekas sanon yllimmästä kuvasta, joo se on mun naamavärki, kyllä on aitoo verta. Mutta kukaan ei oo lyöny mua, rupes vaan yhtäkkiä tänää vuotaa verta nenästä, noh pakko oli ottaa kuva, ja kirjottaa runo sitten siihen kylkeen. Mun mielialat on vaihellu aika rajusti tässä lähipäivinä, ei mun kropasta vaan mun henkinen olemus on aika vajaalla. Tänäänkin tuntui siltä että mun pää rähjähtää tähän kaikkeen paskaan, ja pakko vetää pari tikkiä ihoon.
Suurin syy on tähän oloon, yhen opettajan todella paska käyttäytyminen mua kohtaan. Se on mua alusta asti mua vihannu kun tulin logistiikalle opiskelee. Enkä tiiä minkä helvetin takia. Mutta sen naamasta näkee kuinka se nauttii kun se osuu muhun johonkin arkaan kohtaan. Vitun sadisti paska. En perjantaina ees halunnu mennä kouluun, koska se sika odottaa mua kun teurastomolla. Joka päivä se sama vanha rituaali.
Välillä vaan tuntuu että mä tarviin terän kouluun, itteeni varten. Koska en jaska sitä simputusta, piilovittuilua, haukkuja, olemattomia syitä niskolle. Joka päivästä paskaa.
Ja mikä tässä on väärin, se että kukaan koulussa ei auta mua. Ei edes nämä niin sanotut ylemmän portaan ihmiset. Kerran menin sanomaan asiasta, noh se sika sai mun niskoille kaikki, että minä olen se harmi.
En minä jaksa tollasta enää kohta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti