Pää sekasi

Koulu alkanu, ja noh ahistuksen tunteet toki korkeella. Tietyt ihmiset laittaa mun ahdistuksen kattoon, tuntuu ku ois hirttoköysi mun kaulassa, toki kukaan ei nää sitä..

Ehkä hymyilen, ja leikin mukana ryhmässä.

Mutta oikeesti itken sisältä päin,

ahdistun enemmän ja enemmän,

kun ollaan samassa tilassa.

Kukaan ei voi ymmärtää mua tässä tilanteessa,

Vaikka teit mulle vitun väärin,

silti pikkuriikinen hyvä puoleni haluaisi 

että olisimme edes puhevälissä,

mutta tiedän että se pahentaisi tilannetta entistään.

Saisin kumminkin jossain vaiheessa sinulta turpaan,

Niin eihän minä tunne kipua

Olenhan se vitun "huora"

Mä en enää tiedä mitä tehdä, sinnittelen kait taas liian pitkään ennekuin avaan suuni ja jouduin sairaslomalla, koska henkinen rohmahdus on liian iso. En enää vittu tiijä mitä tehä, itkee vai nauraa?