Just tired..

Oulusta ollaan päästy kotia. Sain eilisen päivän vapaaksi. ADR-kortti läpi. Samalla oon onnellinen että tosi väsynyt. Kurssi oli tosi raskas kun sai 2 päivänä istua ja kuunnella vain 8h teoriaa. Mitä nyt pysty tekemään niin yliviivata kirjaan tärkeimpiä asioita kurssilta. Koekin oli haastava, vaikka kirja sai olla mukana kokeen ajan. Aikaa tosin oli se 50min, itselläni meni siihen kokeeseen 45min. Vielä kokeen jälkeen lähettiin opettajan kanssa ajamaan Oulusta Joensuuhun kohti kuorma-autolla. Oli raskas reissu, oikeasti...

Anteeksi, kuvia en jaksanut oikein ottaa matkalta.. Hirvee tressi päällä, koska joulu. Sain onneksi lauantaina ostettuu kaikille jo joululahjat. Mutta oon  vaan hirveen väsyny.Mä taas alotan sen, että esitän, Nauran vaikka tekis mieli itkee,  Tunnen kauheeta epäonnistumista, kun en tänään jaksanut käydä yksinkertaisesti Paronin kanssa lenkkillä... Tuntuu kuin olisin joku eläinrääkkääjä, vaikka eilen kävelin 5km lenkkin Paronin kanssa. Ootan nyt vain että joululoma alkaisi, saisin tämän väsymyksen pois nukkumalla tai jollain.

Kait tää kohta helpottaa... Toivottavasti

Ihmiset = Tämän maapallon roskat

Taas saan huomata itse kuinka kusipäitä ihmiset oikeasti ovat. Välillä pienessä päässäni mietin, että onko edes joillain ihmisillä omatuntua. Vastaus on EI. Kait jostain on kiva satuttaa ihmistä henkisesti tai fyysisesti, miksei sitten molemmat yhteen aikaan... Välillä joudun kysymään itseltäni "Mitä vittua taas tahpahtuu ympärilläni"
Kukaan ei tunnu välittävän kenestäkään muusta kuin itsestään. Tyyliin "Kunhan mulla on kaikki hyvin, paskat muista". Välillä tekisi vetää lättyyn sellaisia ihmisiä, ja sanoa kylmästi "herää bitch, tää ei oo sun satulinna, tää on todellista elämää." Maailma on epäreillu paikka, sellaisille ihmisellä jotka siitä välittävät ja tuntevat miltä toisesta tuntuu.

Just hate fucking every human

Kourallinen tabuja

Löysin eilen kirjastosta mielenkiintoisen kirja, koulu työn ohella. Tehtävä oli etsiä kirjastosta mikä lyyttyi liikuntaa, terveyteen, seksuaalisuuteen tai hyviin elämän tapahoihin. Ajattelin että etsin käsiini seksuaallisuuteen liittyvän kirjan, mutta mieleni muuttui kun löysin mielenterveys osastolta itsemurhista käsittelevän kirjan, luin hetken sitä, ja silloin tiesin että tämä on pakka saada ja lukea.
Kirjan nimi oli Kourallinen tabuja,Kertomuksia itsemurhista.

Kirjassa suomalaiset ihmiset kertovat itse kuinka ovat selvinneet kun ovat yrittäneet tappaa itsensä myös oli tarinoita kun joku läheinen tekee itsemurhan. Tarinat koskettivat minua paljon, tuntui aina välillä että luen itse omaa tariinaani. Kirjassa myös ihmiset kertoivat kuinka ovat joutuneet tälläiseen ratkaisuun ja kuinka ovat päässet yli siitä, ja hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat.

Minusta oli myös kiva kun kirjaan oli upotettu eri biisijen sanoja aivan mustille sivuille. Kirja on myös aika tuore, painettu 2014 vuonna. Kuin luin kirjan melkein yhdessä päivässä, rupesin miettimään omia itsemurha yrityksiä. Osasin niin hyvin samaistua näiden ihmisten tunteisiin ja oloihin, tiesin millaista on olla masentunnut ja kun tuntuu että helpointa on kuolla pois oman käden kautta.

Mutta vieläkin ainakin omasta mielestäni, suomessa on tabu itsemurha. Siitä ei puhuta, ja meille aina sanotaan että on lotto voitto syntyä suomeen, Muka hyvinvointi valtio, kaikki on harhaa, kun esirippu laskeutuu, totuus nähdään. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tän kirjan, itselleni tuli sellainen tunne, että hei enhän minä täällä yksin kampaile. Meitä on monia , jotka tarvitsevat apua ja tukea. 

Eiku viikonloppuja!

Kun kaikki ei mee kun elokuvissa

Miten mulla menee tällä hetkellä?
En voi sanoa ainakaan että hyvin. Oma henkinen vointi on ollu isolla koitoksella kun koulu on alkanu. Kuukaus koulua on jo käyti, ja tuntuu että ahdistus vain lisääntyy. Ja puran sitten sen paskan olon Japeen tai huudan turhaan Paronille pienistä asioista. Toki pyydän molemmilta anteeksi.
Myös tuntuu että Paroni tietää että mulla on paha olla. Tulee viereen sohvalle tai sängylle, ja yrittää piristää esim. nuolemalla naamasta tai kirputtamalla. Eniten helpottaa se että saan vain ottaa Paronin kainaloon ja silittää sitä mielin määrin.

Olen innostunut muokkavaan kivoja kuvia Paronista

Mutta oloni on mennyt päivä päivältä huonommaksi. Koulussa tunnen itseni ulkopuoliseksi. Kun istun luokkaan ennenkun alkaa tunti, kukaan ei tule istumaan edes lähellekkään. Monet luokkalaiset vittuilevat kun en kuulemma osaa ajaa kuorma-autolla. Pari tyyppiä puhuu musta paskaa. 

Turha edes sanoa opettajalle siitä, koska asiaa ei käsitellä millään tavalla. Yksi kyrpä  opettaja jaksaa minua mollata koska olen nainen "miesten alalla". 

Eipä paljon huvita lähteä kouluun. Eikä siellä muutenkaan koulussa tehdä juuri mitään. Erittäin kiva viettää päivä yksin. 

Eilen sainkin pahan ahdistuskohtauksen, ja käsikin sai pari arpea lisää. Itkin myös eilen melkein koko illan kun pääsen koulusta. Onneksi sain purkaa jotenkin omaa oloa Japelle. 

Tunnen itseni tällä hetkellä väsyneeksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. Tuntuu vain että en enää jaksaisi tätä.. Nytten olenkin vain 2 viikkonloppua nukkunut melkein koko ajan. Vaikka nukkuisin sen 10h yöunet, tunnen itseni vieläkin väsynyt.

Tiedän itse jo että kohta että rohmahdan pahasti taas alas. 

Alan olla väsynyt

Pää sekasi

Koulu alkanu, ja noh ahistuksen tunteet toki korkeella. Tietyt ihmiset laittaa mun ahdistuksen kattoon, tuntuu ku ois hirttoköysi mun kaulassa, toki kukaan ei nää sitä..

Ehkä hymyilen, ja leikin mukana ryhmässä.

Mutta oikeesti itken sisältä päin,

ahdistun enemmän ja enemmän,

kun ollaan samassa tilassa.

Kukaan ei voi ymmärtää mua tässä tilanteessa,

Vaikka teit mulle vitun väärin,

silti pikkuriikinen hyvä puoleni haluaisi 

että olisimme edes puhevälissä,

mutta tiedän että se pahentaisi tilannetta entistään.

Saisin kumminkin jossain vaiheessa sinulta turpaan,

Niin eihän minä tunne kipua

Olenhan se vitun "huora"

Mä en enää tiedä mitä tehdä, sinnittelen kait taas liian pitkään ennekuin avaan suuni ja jouduin sairaslomalla, koska henkinen rohmahdus on liian iso. En enää vittu tiijä mitä tehä, itkee vai nauraa?

Huomenna kohti helvettiä

Eli huomenna alkas se paska, koulu... Muuten menisin sinne ilosena, mutta siellä odottaa taas paskapäät ja muut idiootit. Josta en ole todellakaan innoissani.
Tiedän muutenkin hyvin että kahteen viikkoon ei tehdä mitään järkevää, uudet oppilaat opettelee samat säännöt, jotka saan taas kuulla 10 kertaa. Toivon että pääsisin pikaisesti työharjotteluun,
että vitutus laskisi.
Saa nähdä alkaako huomenna jo hirveät vittuilut tietyiltä ihmisiltä.

Ite tiedän että sit menee röökii vitusti liikaa päivässä ja kahvia myös.. Elän koulussa niillä.
Vois toki rajottaa, mutta ei muuten pää kestä sitä paska vuorta.

Mutta mitä oon tehny kesä lomalla? En oikee mitää ihmeelstä, olluna vaa, ja treenannu Paronin kaa hihnakäytöstä. Käyny Kuopiossa ja Hesassa. Häissäkin käyty, välillä irtotellu kamujen kaa eli viihteelle, 

Mutta menen jo valmistuitumaan huomiseen vitukseen, byee

Mä hautaan mun tunteet jonnekkin

Kaada mut maahan

Silti jaksan nousta ylös.

Lyö minua turpaan

Silti jaksan hymyillä.

Hauku minua

Silti jaksan nauraa.

Vaikka kuinka yrittäisit minua alistaa,

Raiskata,hakata.

Ja sinä kysyt joka kerta kun panet mut maahan, miksi en luovuta?

Nauran vain,

Koska en halua näyttää heikolta.

Joskus vain tuntuu siltä,

että kaikki olisi harhaa.

Mikään ei ole totta.

En erota mikä on unta ja mikä todellista.

Olenko valveilla?

Olen väsynyt olemaan,

se joka olen.

Tuntuu päivä päivältä,

että olen se synti tässä maailmassa.

Vaikka  yritän vain elää omaa elämääni.

Saanko joskus vain olla joku muu?

Minua väsyttää.

~

Ekas sanon yllimmästä kuvasta, joo se on mun naamavärki, kyllä on aitoo verta. Mutta kukaan ei oo lyöny mua, rupes vaan yhtäkkiä tänää vuotaa verta nenästä, noh pakko oli ottaa kuva, ja kirjottaa runo sitten siihen kylkeen.  Mun mielialat on vaihellu aika rajusti tässä lähipäivinä, ei mun kropasta vaan mun henkinen olemus on aika vajaalla. Tänäänkin tuntui siltä että mun pää rähjähtää tähän kaikkeen paskaan, ja pakko vetää pari tikkiä ihoon.

Suurin syy on tähän oloon, yhen opettajan todella paska käyttäytyminen mua kohtaan. Se on mua alusta asti mua vihannu kun tulin logistiikalle opiskelee. Enkä tiiä minkä helvetin takia. Mutta sen naamasta näkee kuinka se nauttii kun se osuu muhun johonkin arkaan kohtaan. Vitun sadisti paska. En perjantaina ees halunnu mennä kouluun, koska se sika odottaa mua kun teurastomolla. Joka päivä se sama vanha rituaali. 

Välillä vaan tuntuu että mä tarviin terän kouluun, itteeni varten. Koska en jaska sitä simputusta, piilovittuilua, haukkuja, olemattomia syitä niskolle. Joka päivästä paskaa.

Ja mikä tässä on väärin, se että kukaan koulussa ei auta mua. Ei edes nämä niin sanotut ylemmän portaan ihmiset. Kerran menin sanomaan asiasta, noh se sika sai mun niskoille kaikki, että minä olen se harmi. 

En minä jaksa tollasta enää kohta...

I'am just mad or what?

Tuntuu kun aika ei  valu millään läpi,

tuntuu kuin sormien läpi menee silkkaa mustaa töhnää,

joka tippuu itse minusta ulos.

Se oikein ryöppyää paineella ulos.

Minusta vain tuntuu pahalta,

mutta en näytä sitä kenellekkään.

Hymyilen, vaikka oikeasti repisin hymyni.

Olen väsynyt,

välillä tuntuu että ajatukseni eivät ole omiania,

vaan onkun mielisairaan ihmisen,

Olen pelokas, ärtyisä,

esitän kaikkille mitä en ole.

Ehkä olenkin tulossa hulluksi.

Välillä vaan tuntuu että SE vetää mua takaisin mustiin syövereihin.

missä asuin monta vuotta...

Ruosteisia tikareita

Lupauksia lupauksien perään,

niihin olettomiin lupauksiin,

joita uskon, 

vaikka sisimmässäni tiedän niiden olevan valhetta.

Aivan selkääni heitetään ruosteinen tikari,

aina kun uskon valheen.

Se sattuu saatanasti,

mutta olen tottunut siihen.

Koska selkäni on täynnä ruoteisia tikareita.

Niin paljon että melkein tilaa ei ole uusille.

Välillä mietin onko tässä enää järkeä?

Minuun sattuu,

mutta Hän ei huomaa sitä.

Olenhan minä kokenut kaikkea vääryttää,

mutta tämä on kaiken huippu.

Miksi helvetissä olen Hänen kanssaan?

Jos mua sattuu joka kerta,

heität sen ruosteisen tikarin selkääni.

Vertaa tippuu,

sitä tippuu pitkin lattiaa.

Etkö huomaa?

Mutta ainahana se on minun vikani,

minä olen paha.

Itse pahan alku.

Mutta välillä mietin,

miksi aina minä?

Miksei ikinä Hän nää,

mitä vääryyttä Hän on tehnyt?

~

Jos Hän ei hyväksy minua sellaisena kun olen,

Voit lähetä kävelemään mun elämästäni. 

Tapan kaikki

Mä tiesin eilen että on lähettävä kouluun ja tiistaina myös. Koska on pakko olla koulussa koska atto aineet, ei siinä mitään, mutta kun tiedän että saan olla kusipäiden kanssa ja olen yksin siellä. Onneks sain jatkaa Etralla työnskentelyä vielä pari kuukautta, mutta ma ja ti joudun menee paskalandiaan... 

Tänään kun menin sitten kouluun (koska pakotin itteni) ahdistus iski heti, ja samaan aikaan vitutus.

Ihan heti aamulla sain vittuilut niskaan opettajalta joka on varmaan yli vuoden ajan naljaillu ja ollu mua kohtaan sika. Siinä kohtaa teki vetää sitä turpaan, mun käämi alkaa oikeasti palaa sitä opettajaa kohti jo loppuun. Koska se jatko sitä myös Etralla kun tuli aina käymään siellä. 

Noh sitten kun alko tunnit, avustaja alkaa vittuilla ja sen jälkeen pari luokan jätkää haukkuu mut paskapääks. Arvaa tekikö lähtee luokasta pois ja  vetää pari syvää viiltoo ranteeseen. Silti olin tyyni ja olin hiljaa. Ja tottakai avustaja tai atto opettaja ei tehny mitään. Oonhan heidän silmissään arvoton, kiitos yhden kusipää opettajan takia. 

Heti kun pääsin kotia, oli pakko saada ottaa rauhottava, ja lähdin sitten Paronin kanssa räntäpaskaan lenkkille. Sain vähän omaa pahaa oloani pois. 

Oon niin ahdistuunena ja vihan tunteissa, että VITTU. Tiedän että huomisesta päivästä tulee vielä paskempi kuin tästä päivästä. Vittu että voi vihata kaikkee. Tuntuu taas että minähän tässä olen syypää, koska olen paska, turha. Siksi kaikki haluu haistattaa paskaa mulle ja huuhtaa. MÄ VIHAAN KOULUANI. 

Mulla menee hyvin, ihana työ paikka, ihana mies, ihana perhe, ihana koira. Mutta heti se paska tulee niskaan, kun joudun menemään koulun penkille. Sillon se alkaa, haukkuminen, syrminen, huuhtaminen, vittuilu. Joskus minä vain mietin miksi mussa on AINA se vika? Mikä helvetin synti minä olen?! FUCK THIS FUCKING SHIT

Olen kyllästynyt tähän paskaan.

Töitä töitä

Nyt alkaa olla jo olokin paljon parempi. Alko tänää työharjottelu Etralla, jossa oon pari kertaa ollukki. Aivan mahtavaa työporukka! Ois nyt kuukauden harjottelu, eli enemäkseen varasto hommia että pakettien vientiä ympäri Pohjos-Karjalaa. Mua ite asiassa jopa jännitti mennä pitkästä aikaa Etralle töihin, mutta onneks jännitys meni nopeesti ohi. ja pääsin jyvälle nopeasti vanhoihin tehtäviin. Huomenna pääsisin mukaan jakamaan paketteja eri yrityksiin.

Olin Loppiasen porukoilla yötä, vietettiin omaa perhe aikaa. Toki Paroni vauva oli mukana, vaikka iso kokonen alkaa jo olla. Nyt kun on ollut pakkastakin mukavasti niin saanu kävellä Paronin kanssa jäällä. Poika nauttii kun saa juosta siellä vapaana.
Tänäänkin kun ukko jäi kotia, käytti koiraa juoksemassa moottorikelkalla jäällä. Nukkuu sitten kyllä yöt hyvin sikeästi! Varmaan mentäs ukon ja Paronin kaa viikonloppuna pilkkille, koska on yli 30cm paksu jää täällä päin.

Mutta ei tässä tän enempää.