En voi sanoa ainakaan että hyvin. Oma henkinen vointi on ollu isolla koitoksella kun koulu on alkanu. Kuukaus koulua on jo käyti, ja tuntuu että ahdistus vain lisääntyy. Ja puran sitten sen paskan olon Japeen tai huudan turhaan Paronille pienistä asioista. Toki pyydän molemmilta anteeksi.
Myös tuntuu että Paroni tietää että mulla on paha olla. Tulee viereen sohvalle tai sängylle, ja yrittää piristää esim. nuolemalla naamasta tai kirputtamalla. Eniten helpottaa se että saan vain ottaa Paronin kainaloon ja silittää sitä mielin määrin.
 |
| Olen innostunut muokkavaan kivoja kuvia Paronista |
Mutta oloni on mennyt päivä päivältä huonommaksi. Koulussa tunnen itseni ulkopuoliseksi. Kun istun luokkaan ennenkun alkaa tunti, kukaan ei tule istumaan edes lähellekkään. Monet luokkalaiset vittuilevat kun en kuulemma osaa ajaa kuorma-autolla. Pari tyyppiä puhuu musta paskaa.
Turha edes sanoa opettajalle siitä, koska asiaa ei käsitellä millään tavalla. Yksi kyrpä opettaja jaksaa minua mollata koska olen nainen "miesten alalla".
Eipä paljon huvita lähteä kouluun. Eikä siellä muutenkaan koulussa tehdä juuri mitään. Erittäin kiva viettää päivä yksin.
Eilen sainkin pahan ahdistuskohtauksen, ja käsikin sai pari arpea lisää. Itkin myös eilen melkein koko illan kun pääsen koulusta. Onneksi sain purkaa jotenkin omaa oloa Japelle.
Tunnen itseni tällä hetkellä väsyneeksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. Tuntuu vain että en enää jaksaisi tätä.. Nytten olenkin vain 2 viikkonloppua nukkunut melkein koko ajan. Vaikka nukkuisin sen 10h yöunet, tunnen itseni vieläkin väsynyt.
Tiedän itse jo että kohta että rohmahdan pahasti taas alas.
Alan olla väsynyt
Ikävä kuulla ettei sulla mene hyvin. Mä en oikein tiedä mitä sanoa... Tsemppiä, oot mun ajatuksissa <3 Koita jaksaa <3
VastaaPoista