~Treenailua Paronin kanssa~

Jooh, en oo taasen pitkään aikaan kirjotellu. Mutta oon nyt ahkerasti Paronin kanssa hihnakäyttäytymistä ja sosiaalieja tilanteita treenailtu. Nyt alkaa vihdoin nähdä tulosta noin 2kk jälkeen, josta oon tosi tyytyväinen. Paroni kävelee nätisti jo hihnassa, vaikka välillä hajut vie mennessä, mutta hyvin ottaa katseen minuun ja jatketaan matkaa kun annan luvan, jos vauhti on liian kova. Alkaa pikku hiljaa älytä seuraa käskyn, siinä on vielä harjottelemista.

Mutta meidän isoin juttu oli tää muiden koirien kaa oleminen, varsinkin hihnassa. Ennen jos Paroni näki jo monen metrin päässä että toinen koira on tulossa lenkkillä meillä vastaa, kauhia rähinä ja vetäminen. Nyt alkaa mennä ohituksen mallikkaasti, vetoa on vielä, mutta ei enää käytä ääntä. Huom. Paroni siis ei ole agressivinen toisia koiria kohtaan, vaan on niin paljon energiaa ja myös ehkä hieman pelkoa(?) Käyttää sitten ääntä siihen että "hei miekki oon täällä"
Oon vaan niin pirun onnellinen kun ei enää käytä ääntä kun toinen koira tulee vastaan. Ja ollaan nyt päästy myös tervehtii muita koiria lenkkillä, kun Paroni ei käytä ääntä. Karvat hieman pystyssä, häntä heiluu ja sitten onkin ihan rentona, sitten palkka ja matka jatkuu.

Ollan myös käyty siskon ja Sulon kanssa jäällä kävelemässä, siellä menee pojilla hienosti yhteiselo. Vaikka Sulo on jo 13 vuotias + ei välitä yhtään toisista koirista. Samalla Paronille hyvää treeniä olla toisen koiran kanssa ja harjoteltu paljon jäällä luokse tuloa, poikahan innokkaasti juokseen vierelle tai eteen ja istuu. 

Tossa viikko sitten käytii siskon kanssa Joensuussa koirapuistossa, ja mua jännitti nii pirusti miten se Paroni suhtautuu moniin eri koiriin, koska joskus pentuna samassa puistossa Paronin niskaan kävi toinen koira, ilman mitään syytä.. Senkin takia Paronille varmaan tuli pelko toisia koiria kohti, joka näkyi lenkillä ääntä käyttämällä. Mutta Paronihan oli ihan intopinkeenä, ensin käytiin ihan hihnassa kiertelemässä puisto läpi, ja toki poika käytti ääntä, eikun heti takaisin pakkia ja uudelleen. Sitten kun Paronin luokse juoksi toinen koira, poika oli hieman peloissaan, ja kun älysi että toinen vain haluu leikkiä niin päästin irti pojan, Voi sitä ilon määrää! Siellä juoksi ja leikki monien koirien kanssa, olin niin ylpee, siitä että Paroni älysi kait sen että ei kaikki koirat käy niskaan kiinni. Vaikka välillä korvat häviskin kun luokse kutsuin, mutta muuten menin niin hyvin, että uudelleen tässä menossa sinne. :)

Myös olin ylpee kuinka moni kehui Paronia, kun ei käytä hampaita leikkiessä. Moni koiran omistajasta sanoi, että monet sakut on liian rajusti leikkiny. 

Ilolla kyllä mennään sinne puistoon Parskin kanssa.

Voi että voin nyt olla ylpee omasta koirasta! Alkaa tää pitkä treeni näkyä pikku hiljaa. Myös huomannu sen että aina lenkkin jälkeen Paroni on hyvin sihmahtanu, ja ruvennu nukkumaan. Itekki oon huomannu kun ollaa melkein joka päivä ahkerasti treenailtu, nii noh miten sen selittäisi... Paroni on paljon enemmän kiinni mussa ja tottelee mua. Vaikka on sitä murrosiän kokeilua, niin tää on kyll niin kiinni miussa, mikä on musta hyvä asia. Itellä on myös nyt paljon enemmän myös energiaa, kun tietää että alkaa sujuu lenkkillä olo. Jaksan tyyliin 3h lenkkejä tehdä helposti. Tää on tätä koiran omistajan ihanaa arkea. En kyllä oo yhtää hetkee katunu kun Paronin otin, vaikka niitä vaikeita hetkiä on ollu myös, mutta enemmän niitä hyviä <3