mutta en edes enää muistanut miten vaikeeaa on tehä uusi blogi pohja, noh sitten päätin että herättelen tämän blogin uudelleen. Ja tänne kyllä kirjoitelen myös vähän mustempaa tekstiä (Olkoon minulle hyvä terapia muoto, purkaa pahaa oloa pois)
Mutta kait sitä pitää vähän päivitellä mitä tässä nyt muutaman vuoden sisään on tahpatunut.
Eli tällä hetkellä oon saanu vakityöpaikan itelleni. Ollaan ostettu Japen kanssa oma talo,
Meille on myös tullut uusi perheenjäsen. Majuri, joka on rodultaan amerikankarvatonterrieri.
Miksi juuri tämä rotu? Noh ihastuin melkein oikopäätä tähän, kun Japen siskolla ja hänen vaimollaan on näitä koiria, Japen sisko myös kasvattaa näitä, hieman piti suostutella Japea että otetaan toinen koira, kun sain toisen suostumaan. Majuri sitten muutti meille talven aikana.
Mentiin myös 1 vuosi sitten kihloihin. Hmmm.. Nyt ei tule tän enempää mieleen mitä muuta ois tahpahtunu..
Mutta ehkä nyt siirrytään niihin ikävempii asioihin... Oon nyt ollu yli 4-5kk putkeen sairaslomalla,
ensin töissä meni olkapää, tuhletui todella ärtsysti. Sen takia oli vähän väliä poissa töistä,
piti käydä monta kertaa fysioterapiassa kuntouttamassa kättä, monesti tuhlehus/kipu kuuri,
kortisoonia pistetty käteen. Kaupan päälle kävi sitten töissä työtahpaturma, niskaan tippui hylly,
ja se oli sitten ehkä viimeinen niitti. Käsi meni huonompaan kuntoon, kipu levisi koko käteen ja yläselkään. Monesti työterveyslääkäri antoi vain burana kuurin ja sairaslomaa. Lopulta kipu oli sellainen että en enää saanut unta, vaikka syön unilääkettä. Noh sen sitten tietää mihin se johtaa,
mun masennus paheni. Lopulta onneksi lääkäri määräsi todella vahvoja särkylääkkeitä, kipu hävisi,
mutta ei henkinen kipu. Töissä myös yksi ihminen rupesi kiusaamaan. Siitä sitten seurasi ahdistuskohtauksia, ja myös viiltely tuli takaisin kuvioihin. Mulle tehtiin iso muutos lääkkeissä,
käyn tällä hetkellä myös terapiassa kerran viikkoon.
Välillä on ollu hyviä päiviä, mutta tuntuu että enemmän on niitä huonoja. Oon tosi väsyny,
ahdistun herkästi, mikä laukaisee viiltely yllykkeen. Oon jaksanu toki koirat ruokkia ja käyttää ulkona, mutta muuten aikani menee vain tyhjää tuijottaissa. Ruokakaan ei oo oikein maistunut.
Mutta illat on pahempia, kun rupean nukkumaan, mieleen tulee vanhoja kipeitä asioita, jotka vain pyörivat päässä, enkä saa oikein kunnolla nukutuksi.
Paha tapa on kait tullut sieltä nuoruusajoilta, eli näyttelen kaikille että kaikki on hyvin,
vaikka ei todellakaan ole niin. En halua aiheuttaa muille huolta, mun oloista.
Mulla on liian paljon painoo hartijoilla,
Selkäranga katkeilee painon takia.
Tuntuu että olen yksin ongelmien kanssa.
Halvaannun lattialle,
paino rutistaa hartiat verille,
Pieni kyynel vierii poskea pitkin,
on vaikea henkittää.
Rintaa puristaa,
pakokauhu valtaa minut,
mutta en pääsee minnekkään.
Yritän huuhtaa apua,
mutta äänihuuleni on rikki,
liian paljosta huuhtamisesta.
Olen rikki,
liian väsynyt enää taistelmaan.
Haluan vain että tuska loppuu.
Haluan kuolla,
Silloin tietäisin että paino harteilla katoaa,
Enkä tuntisi enää kipua.
Saisin olla vapaa,
vihdoin vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti