pidän sitä maskia yllä, vaikka oikeasti itken sen takana. Niin paha olla.
Oon tosi paljon nyt vähän ajan sisään juonut itteni humalaan, sillon en tunne ahdistusta.
Mun porukat, sisko, ja Jape vain pitää hyvänä sitä että olen humalassa, silloin olen "normaali"
Sekin ahdistaa kun ne ei huomaa sitä että yritän väistää sitä pahaa oloa pois...
Mun tekee mieli satuttaa itteeni joka päivä, mutta en voi, kun Jape on paikalla. Mua itkettää,
ja ahdistaa, mutta en saa purettua sitä tunnetta ulos. Ehkä kaiken eniten satuttaa se,
että äidin mielestä olisin valmis töihin, hän ei ymmärtänyt miksi sain lisää sairaslomaa.
Tuntuu kun äiti,ei halua ymmärtää mun tilannetta.. Vaikka ennen on tosi hyvin ymmärtänyt miun mielenterveys ongelmat.Tuntuu että äiti on pettynyt muhun pahemman kerran,
äiti ei oo pitäny muhun melkein 2 päivään mitään yhteyttä. Mikä on outoa, koska usein soitellaan min kerran päivässä. Tuntuu kun mut on jätetty yksin mun omien ongelmien kanssa,
enkä osaa puhua Japelle omasta pahasta olosta. Pelkään siinä että satutan sitä omilla sanoilla,
kun mulla on paha olla.
Mulla ois huomenna terapia aika, tiedän että siellä taas ahdistun tosi paljon, ja itken hysteerisesti.
Kun jouduin puimaan vanhoja asioita, vaikka niitä olen monet kerran jutellut puhki. Se koskee kun joudun kertoo taas menneisyydesta jotain, ne kaikki muistot tulee mieleen, ahdistaa, itkettää,
olen sekaisin omien olojen kanssa. On vaan helvetin rankkaa käydä näitä asioita läpi (Taas kerrran)
Välillä oon jopa miettiny itsemurhaa, että silloin tää kipu ja tuska loppuis, mutta tiedän että se ei ratkaise mitään. Oon hirveen sekavassa olossa.Tuntuu vain että mua ei oo tarkotettu tähän elämään.
Oon vaan niin loppu, antakaa mun kuolla ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti